NAMIKAN EDUSTUKSEN KAUSI ONNELLISESTI OHI

Namikan miehet pelasivat viime sunnuntaina kauden viimeisen ottelunsa. Viimeisessä ottelussa Karhulan Veikot olivat muutaman koripisteen verran parempia.

Mies­ten kausi oli ko­ko­nai­suu­te­na on­nis­tu­nut, mut­ta sil­ti kausi oli va­li­tet­ta­van kak­si­ja­koi­nen kau­den al­kaes­sa nel­jäl­lä tap­piol­la. Syy­nä tä­hän oli tut­tu on­gel­ma ai­em­mil­ta kausil­ta: jouk­ku­een opis­ke­li­jat saa­pui­vat opi­nah­joon­sa juu­ri kau­den kyn­nyk­sel­lä, ja näin ol­len kau­den al­kaes­sa yh­teis­har­joi­tuk­sia oli hy­vin vä­hän ta­ka­na.

Täl­lä kau­del­la mies­ten jouk­kue koos­tui seit­se­mäs­tä A‑juniorista ja vii­des­tä juu­ri ju­nio­ri-iän ohit­ta­nees­ta nuo­res­ta mie­hes­tä. Jouk­ku­een isä­hah­mo­na hää­ri hie­man ko­ke­neem­pi Las­se Aa­va­mä­ki. Nel­jän tap­pion jäl­keen jouk­ku­een pe­li läh­ti kui­ten­kin toi­mi­maan pa­rem­min, mi­kä joh­ti vii­den voi­ton put­keen jou­lun mo­lem­mil­la puo­lil­la. Näin jouk­kue pää­si­kin ta­kai­sin sar­jan kär­ki­ka­hi­noi­hin.

Kaak­koi­sen alu­een II-di­vi­sioo­na oli täl­lä kau­del­la hy­vin ta­sai­nen. Vie­lä pa­ri viik­koa en­nen Na­mi­kan pe­lien lop­pu­mis­ta si­joil­la 2–5 oli nel­jä jouk­kuet­ta sa­mois­sa pis­te­mää­ris­sä. Täs­tä joh­tuen jouk­ku­een lo­pul­li­nen sar­ja­si­joi­tus on vie­lä hie­man avoin­na, sil­lä muu­ta­mal­la muul­la jouk­ku­eel­la on vie­lä pe­le­jä pe­laa­mat­ta. Sar­ja­voit­to ei ole enää mah­dol­lis­ta, ja vain yk­si jouk­kue läh­tee ka­ris­maan B‑divisioonaan.

Kak­kos­di­va­ris­sa ju­nio­ri-ikäi­sil­lä pe­laa­jil­la oli hy­vä ti­lai­suus saa­da ko­ke­muk­sia hie­man fyy­si­sem­mis­tä pe­leis­tä. Sar­ja­ta­so oli myös tar­peek­si haas­ta­va pa­ri vuot­ta van­hem­mil­le pe­laa­jil­le. Nä­ky­vim­min ta­so­aan nos­ti hen­ki­lö­koh­tai­sel­la ta­sol­la seu­ran oma­kas­vat­ti Vert­ti Hal­ko­la, jon­ka pe­lin­joh­ta­mi­nen on men­nyt sel­väs­ti eteen­päin. Ver­tin pis­te­kes­kiar­vo­kin oli lä­hel­lä kah­ta­kym­men­tä pis­tet­tä. Hen­ki­lö­koh­tai­sen fy­siik­ka­har­joi­tus­mää­rän li­sään­ty­mi­nen toi sel­väs­ti tu­los­ta.

Yli­opis­toon opis­ke­le­maan tul­leet Kal­le Kin­nu­nen ja Jus­si Moi­la­nen oli­vat sel­viä vah­vis­tuk­sia jouk­ku­eel­le pääs­tes­sään kun­toon yh­den vä­li­vuo­den jäl­keen (ar­mei­ja). Ko­ke­nut Las­se Aa­va­mä­ki pi­ti po­jis­ta koos­tu­neen jouk­ku­een hen­ki­ses­ti ryh­dis­sä lä­pi kau­den ja oli mel­koi­nen maa­li­vah­ti oman ko­rin al­la.

Suu­ret kii­tok­set myös jouk­ku­een­joh­ta­jil­le Mart­ti Mo­no­sel­le, Ka­ri Ka­li­nil­le se­kä muil­le jouk­ku­een van­hem­mil­le. Kii­tos myös ko­ti­pe­lien kant­tii­nin pi­tä­jil­le, sil­lä mo­ni pe­li kään­tyi­kin eduk­sem­me puo­lia­jan kah­vi­paus­sin jäl­keen.

Tom­mi Kos­ki­nen

Pää­val­men­ta­ja